Lento on perillä Hong Kongissa klo 7.30. Suomessa on klo 1.30. Aikaero on siis 6 tuntia talvella. Ensin on mentävä metrolla toiseen terminaaliin. Siellä matkustajat kuvataan lämpökameroilla sikainfluenssan varalta ja annetaan lentokoneessa täytetyt terveyslomakkeet, joissa kysytään olotilasta, onko kuumetta tai nuhaa jne. Seuraavaksi meidät ohjataan passintarkastukseen, jossa annetaan myös maihintulokortit, jotka nekin täytimme lentokoneessa. Sitten pääsemme etsimään oikean matkalaukkuhihnan. Laukkumme tulevat nopeasti.
Olemme lukeneet, että lentokentältä menee usempaan hotelliin bussikuljetus ja samalla tavalla pääsee myös takaisin lentokentälle. Menemme ensimmäiselle tiskille jossa lukee shuttle ja ostamme kyydit edestakaisin. Hinta on 420 dollaria yhteensä, eli 42 euroa. Virkailija haluaa tietää kellonajan, koska meidät haetaan hotellilta takaisin. Saamme tarrat rintaan ja matkalaukkuihin. Sekä samanlaiset tarrat mukaan paluumatkaa varten. Joudumme hetken odottamaan, kun tiskille tulee muitakin matkustajia. Sitten virkailija itse vie meidät hissillä alakertaan bussiterminaaliin, jossa taas odotamme, että bussi lähtisi. Lopulta pääsemme lasiovista bussille, jätämme laukut bussin kuljetustilaan ja kiipeämme bussiin. Samaan bussiin tulee noin 10 matkustaja. Jollakin on rinnassa erivärinen tarra kuin meillä ja siitä päättelemme, että eri hotelliin menevillä on eriväriset tarrat. Bussissa on mukavat ja pehmeät nahkapenkit puoli-istuvassa asennossa.
Aluksi kiinnitämme huomiota vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Bussi kiitää moottoritietä keskusta-alueelle. Näemme paljon erinäköisiä puita kuin kotona ja korkeita kerrostaloja. Kukkuloiden tummia silhuetteja näkyy taustalla. Lämpötila on kahdenkymmenen kieppeillä ja sää on utuista.
Bussi pysähtyy parilla hotellilla matkalla ja vie meidät sitten omalle hotellillemme, The Salisburyyn. Annamme voucherin tiskille ja kirjoittaudumme sisään. Huoneemme on valmis vasta klo 12, joten jätämme laukut ja ylimääräiset vaatteet conciergelle. Kaikki ovat todella ystävällisiä. Kaikilla conciergeilla on vaaleansiniset puvut ja ovat heti ottamassa sisääntullessamme matkalaukkuja sivuun. Laukkuihin kiinnitetään merkit ja saamme oman vastakappaleen, joilla saamme laukut takaisin. Hotellissa on aulassa meneillään remontti, joten meteli on kova poraamisesta johtuen.
Kaiken tämän hektisen aamun jälkeen löydämme hotellista pienen ulkoterassin, jonne menemme vetämään henkeä ja syömme kotoa ottamamme salmiakit loppuun. Piristää kummasti oloa. Otamme muutaman valokuvan terassilta avautuvasta näköalasta. Sitten lähdemme etsimään jotain paikkaa, jossa syödä jotain. Kiertelemme ja otamme valokuvia hotellin lähistöllä Tsim Sha Tsuilla. Löydämme sopivan aamupalapaikan Salisbury Roadin päästä kellotornia vastapäätä olevasta talosta. Cafe de Coralissa on paljon aasialaista väkeä aamupalalla. Koko ajan sisään lappaa lisää ihmisiä, joten jää hyvin aikaa ihmetellä seinillä olevia ruokalistoja. Todella paljon vaihtoehtoja. Lopulta minä päädyn tilaamaan grillatun kananrinnan, kinkkua ja paahtoleipää ja mieheni ottaa broilerinuudelikeiton ja annoksen kananmunaa, kinkkua ja nakkeja. Päätämme juoda kokikset, koska emme kumpikaan juo kahvia tai teetä. Yhteensä hinnaksi tulee noin 4,50 euroa. Tilaus ja maksu tapahtuu tiskillä, josta saamme mukaan kuitin. Kuitin kanssa kävellään toiseen jonoon, jossa annokset rakennetaan. Rivi aasialaisia suojat kasvojen edessä laittavat tarjottimille kuitin mukaan haluamamme syötävät. Ruoka on hyvää ja mahat tulevat täyteen.
Meitä ei pahemmin onneksi väsytä. Olemmehan siirtäneet sisäiset kellomme Hong Kongin aikaan jo kotona, josta arvelimme olevan nyt hyötyä. Oli parasta yrittää olla nyt valoisaan aikaan ulkona, joten lähdemme kohti Kowloon Parkia, joka on pieni puisto lähellä. Kiertelemme puistossa kukkia ja puita ja ihmisiä katsellen. Aurinko on jo korkealla ja paistaa kuumasti, joten lähdemme pois puistosta, ettemme polta itseämme. Aurinkorasva on tietysti hotellilla matkalaukussa.
Montaa länsimaalaisen näköistä emme näe. Meille yritetään koko ajan kaupata pukuja ja kelloja. Itsekin puvuissa kaduilla seisovat intialaiset kauppiaat ovat hyvin innokkaita myymään halpaa pukua miehelle tai naiselle sekä kopioituja kelloja. Kieltäydymme jokaisesta tarjouksesta. Yritämme laskea ja päädymme kymmeneen eri myyjään hyvin lyhyen ajan sisällä, joka yrittää suorastaan juosta perässä ja huutaa myymiään tuotteita.
Istumme hetkeksi penkille katselemaan vilinää Victoria Harbourin rannan tuntumassa. Hong Kongin saarella on paljon pilvenpiirtäjiä sumussa. Kello lähestyy kahtatoista, joten lähdemme hotellia kohti. Siellä meille kerrotaan, että saammekin paremman huoneen. Se sijaitsee korkealla 12. kerroksessa merinäköalalla. Saamme laukut respasta ja etsimme hissin. Huoneessa onkin harmillisesti kaksi erillistä sänkyä, joita ei saa siirrettyä yhteen. Tyydymme kuitenkin tähän.
Luemme huoneen pöydällä olevasta lapusta, että joka ilta kahdeksalta rannan rakennuksissa molemmin puolin Victoria Harbouria on hieno ja ainutlaatuinen valoshow, The Symphony of Lights, johon tulee radiosta myös englanninkielinen selostus ja musiikki. Koska huoneemme on rannalle päin, päätämme, että on jaksettava valvoa siihen asti. Käperrymme hetkeksi pienille torkuille yhteen sänkyyn.
Herättyämme menemme hetkeksi ulos kävelemään. Näemme jostain syystä paljon hääpareja ja valmistuneita. Menemme rannalle kävelemään Avenue of Starsille, jossa on Hong Kongilaisille näyttelijöille tehtyjä tähtiä ja heidän kädenjälkiään kadussa. Hämärää tulee jo ennen kuutta ja pimeys laskeutuu nopeasti.
Päätämme tehdä hyvin helpon ratkaisun ruokailun suhteen ja varaamme dinner buffetin hotellilta. Menemme sinne heti, kun se kuuden jälkeen aukeaa. Paljon erilaista hyvää aasialaista ruokaa on tarjolla. Pitäydymme kuitenkin vain selkeissä liharuoissa ja lämpimissä kasvis- ja kalaruoassa ja salaatissa. Sushi ja muu merenelävä ei meille maistu. Jälkiruoaksi on tarjolla paljon erilaisia kakkupaloja.
Menemme hotellille ja odottelemme telkkaria katsellen että kello tulisi kahdeksan ja valoshow alkaisi. Minä siirrän kaksi nojatuolia ikkunan eteen ja käperryn peittoon. Avaamme radion oikealta taajuudelta juuri, kun kello lyö kahdeksan. Ensiksi esitellään rakennukset, joita showssa on mukana 44. Sitten alkaa musiikki ja sen tahtiin pilvenpiirtäjistä heijastetaan taivaalle erivärisiä valosuihkuja. Show kestää noin 13 minuuttia.
Tässä vaiheessa väsyttää jo mielettömästi, joten painumme pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti