Syömme aamupalan hotellilla. Valitsemme taas continental breakfastin. Paahtoleipä ja marmeladit alkavat jo kyllästyttää. Ei ole ollenkaan juustoa tai kinkkua tai salaatteja leivälle. Maksamalla lisää saisi vielä pekonit ja kananmunat päälle, mutta se ei meitä innosta. Aamupalan hintakaan ei ole hirveän halpa. Noin 15 dollaria yhdeltä.
Sää on sumuinen ja kostea. Matka jatkuu huoltoaseman kautta. Meitä ei informoitu vuokraamossa mitä bensaa käytetään, niin tankkaamme regularia. Hinta noin 1,7 dollaria/litra. Bensa maksetaan sisällä kassalla. Myöhemmin joillakin huoltoasemilla tuli ihan henkilö tankkaamaan auton. Eikä tässä maassa ole tapana maksaa tippiä. Ystävällisyyttä varmaakin.
Noin 23 km ajettuamme näemme vihreän kyltin, jossa lukee Roaring Billy Falls ja pysähdymme. Kyltissä lukee Forest walk 20 min. Muutaman minuutin kävelyä ensin metsässä ja sitten putous jo näkyy. Kävelemmä kuitenkin lähemmäksi kivistä joenpohjaa joen rantaan asti. Joen vesi on aivan turkoosinväristä. Billy on melko vaatimaton maata pitkin kulkeva putous, mutta kohina on kova.
Jatkamme matkaa ja noin 52 km kohdalla kyltissä lukee Thunder Creek Falls Forest walk 5 min. Hetken käveltyämme näemme korkean vesiputouksen. Tämä on 28 metriä pitkä pystysuoraan valuva putous, joka laskee Haast jokeen.
Toisessa kyltissä on karttaan merkitty useampikin lähellä oleva nähtävyys, mutta ajamme ohi Blue Pools kyltille asti, joka on noin 73 km kohdalla. Taas on edessä metsäkävelyä kyltin mukaan puoli tuntia. Lähdemme matkaan. Edessä on silta, jolta näkee virtaavalle joelle. Arvelemme, ettei tämä voi vielä olla Blue Pools, joten kävelemme vielä pidemmälle. Polku vie metsässä koko ajan kauemmas joesta. Ylämäen jälkeen aivan polun vieressä virtaa leveä pieni putous johon yltää koskemaankin. Vesi on kylmää. Polku lähtee seuraavaksi alaspäin ja näemme metsässä ansalaatikoita, joilla metsästetään stoateja, eli jonkinlaisia kärppiä. Niitä tuotiin Uuteen-Seelantiin syömään kaneja, mutta niistä tulikin vihollisia paikallisille linnuille, esimerkiksi kiwille.
Kävelemme aika kauan ja pikkuhiljaa mietimme, että ei täällä enää mitään Blue Poolsia voi olla, kun jokikin jo jäi kauas taakse. Metsä alkaa harvenemaan ja ympärillä on heinikkoa. joten päätämme lopulta kääntyä takaisin.
Kun olemme taas sillan kohdalla, huomaamme kyltin, jossa lukee 2 minuuttia. Olimme mukavasti kävelty ohi koko kyltistä ja tuli sitten reippailtua vähän pidempi lenkki. Vieläpä pienessä tihkusateessa. Blue Pools oli siis vain joki. Ehkä siinä jotain allastakin oli jos tarkemmin katsoi.
Seuraavaksi pysähdyimme kuvaamaan maisemia Lake Wanakalla ja Lake Hawealla. Tie kulkee näitä järviä myötäillen. Yhdellä tienlevennyksellä tuulee hirveän kovaa ja se on hauskaa. Onneksi tihkusade on lakannut ja aurinko paistaa. Kauempana kukkuloilla näyttää kuivemmalta, ei kasva puita vaan on kallioista ja kasvaa ruohoa ja pensaikkoa. Järvissä on taas kauniin turkoosinväristä vettä. Vaahtopäitä näkyy vedessä. Täältä näkyy lumisia vuorenhuippujakin yli matalampien.
Saavumme risteykseen, josta pääsee Queenstowniin tai Wanakaan. Valitsemme Wanakan, koska haluamme käydä Puzzling Worldissä. Löysin netistä tietoa paikasta ja se on jonkinlainen tiedepuisto, jossa on erilaisia älypelejä. Haastista Wanakaan on noin 145 km. Näemme Puzzling World-kyltin, 400 m left, ja ajamme parkkipaikalle. Pihalla on hauskoja värikkäitä vinoja taloja. Olen lukenut, että täällä on labyrintti ulkona, joten pakkaamme aurinkorasvan ja lippikset reppuihin.
Meillä on sellainen käytäntö, että matkalaukut on takakontissa ja pidämme kaiken arvokkaan repuissa, joita kuskaamme koko ajan selässä, kun lähdemme autolta. Aika monessa paikassa muistutetaan täällä autovarkaista.
Sisäänpääsy maksaa 25 dollaria kahdelta ja sillä pääsee tutustumaan kaikkeen mitä täällä on tarjolla. Kuljemme huoneen läpi, jossa on hauskoja illuusiotauluja. Kävelemme huoneessa jossa on vino lattia ja erilaisia vinouteen liittyviä pelejä. Tutustumme hauskaan roomalaiseen vessaan, jonka vessatila näyttää ensin olevan yksi huone, mutta löytyvät ne oikeatkin vessat vierestä.
Illuusiohuoneessa pääsee katsomaan, kuinka toinen henkilö näyttää huoneen toisessa nurkassa pieneltä ja toinen toisessa nurkassa isolta. Käymme myös puisessa labyrintissa. Tehtävä on etsiä labyrintissä neljä eriväristä tornia ja löytää tietysti takaisin. Mieheni ehdottaa, että käännytään joka kulmasta aina oikealle. Niin teemme. Välillä kuljetaan portaita ylös ja portaita alas ja löydämme tällä taktiikalla kaikki tornit. Aurinko paistaa kuumasti eikä labyrintissa kulje tuulevirettäkään, joten istumme kahvilaan syömään ja juomaan kevyttä lounasta. Kahvilan pöydissä on vaikka millä mitalla erilaisia pieniä älypelejä, joiden parissa vierähtäisi pidempikin aika, mutta parin pelin jälkeen on aika jatkaa matkaa. Kello tulee jo kolme iltapäivällä.
Pysähdymme vielä Wanakan keskustassa ostamassa jäätelöt ja rasian mansikoita ja kävelemme Wanana-järven rantaan. Vesi on kylmää.
Jatkamme matkaa kohti Queenstownia. Valitsemme tien joka kulkee Arrowtownia kohti ja on numero 89 ja nimeltään Crown Range Alpine Highway. Toinen vaihtoehto olisi mennä Cromwellin läpi tietä 6.
Mutkainen tie kulkee kuivan väristen pensaikkoisten kukkuloiden välissä. Pysähdymme ihailemaan maisemia Uuden-Seelannin korkeimmalla kohdalla päällystetyllä tiellä, 1078 metriä merenpinnasta. Korkeammalla vuoristoissa kulkee tietysti sorateitä. Tämä tie päällystettiin vuonna 2000. Täältä näkee Queenstowniin saakka. Vihreässä kyltissä lukee, että olemme Pisa Conservation Arealla, ja että kävelemällä tunnin verran pääsisi Rock Peakille. Mutta meillä ei ole nyt aikaa ja tihkuttaa vettä. Edessä tulee hauska tie alas jyrkkää kukkulaa. Tien mutkat ovat 180 asteisia. Mutkaa mutkan perään ja rattia saa vääntää toden teolla.
Jatkamme Arrowtownia kohti. Jossa käymme pikaisesti tutustumassa Kiinalaisten uudisasukkaitten kylään. (Chinese Settlement.) Kiinalaiset tulivat tänne 1800 luvun lopulla etsimään kultaa. Tutkimme vanhan kauppatalon ja luemme pari kylttiä. Kylttejä on vielä useampia, mutta koko kierrokseen pitäisi kuulemma varata 40 minuuttia ja on alkanut sataa vettä, joten jatkamme matkaa.
Kun lähestymme Queenstownia alkaa sataa rankemmin. Löydämme hotellin (Tanoa Aspen) kauempaa keskustasta pitkän mäen yläpäästä. Hotellilta ei taida jaksaa kävellä keskustaan, tuumimme, joten ajamme keskustaan autolla etsimään syötävää.
Keskusta näyttää näin illalla ihan joltain alppien lomakylältä. Auton saa parkkiin maksutta kuuden jälkeen illalla. Ihmisiä on paljon ja musiikki raikaa baareista. Kävelemme ympäriinsä tässä Wakatipu-järvenrannan kaupungissa ja päätämme mennä syömään meksikolaiseen. Maistamme kahta erilaista Wanakalaista olutta ruuan kanssa.
Olemme kaksi yötä peräkkäin täällä ja olemme miettineet viiniretkeä huomiselle päivälle. Kysymme hotellin respasta retkistä ja hän soittaa heti esitteestä löytämäämme WineToursin numeroon. Tilaa löytyy puolenpäivän kestoiselle retkelle, joten varaamme paikat. Meitä tullaan hakemaan hotellilta huomenna noin 11.45 am.
Ajokilometrit: 452-678km = 226km Ajoaika: 8.45-17.45
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti