Yöllä sataa vettä, mutta aamulla tulee enää kuuroja ja on pilvinen sää. Lähdemme aikaisin liikkelle kohti The Catlins-nimistä aluetta, joka alkaa suunnilleen Fortrosesta ja päättyy ennen Balcluhtaan. Fortroseen asti ajamme kerralla, matka kestää noin 35 minuuttia. Maisemaa täplittävät lampaat. Sen jälkeen käännymme rantaan johtavalle tielle eli Coastal Routelle. Esite Southern Scenic Route on edelleen aivan mahtava opas nähtävyyksistä.
Curio Bay on ensimmäinen pysäkkimme. Tie on ensin asvalttia ja sen jälkeen mutkaista hiekkatietä. Kävelemme portaita alas rannalle katomaan fossilisoitunutta metsää, Petrified Forest. Maassa on selvästi näkyvissä jäänteitä kannoista sekä kaatuneista tukeista. Mielenkiintoinen paikka. Täällä voi esitteen mukaan nähdä yellow-eyed penguinseja, mutta eihän niitä tietenkään näy. Käymme myös viereisellä Purpoise Bay rannalla, jossa taas voi nähdä Hectors dolphineja hyvällä tuurilla.
Jatkamme ajamista ja pääsemme takaisin Southern Scenic Routelle. Tie on mutkaista metsäisessä maisemassa.
Olen etukäteen lukenut Cathedral Cavesta, jonne on ehdottomasti päästävä. Luolaan pääsee vain laskuveden aikaan kello yhdeltä, mutta olemme täällä liian aikaisin, joten on ajettava seuraavaan paikkaan ja tapettava vähän aikaa.
Käymme tutustumassa naapurissa olevaan McLean Fallsiin. Hiekkatietä pitkin noin 6 km ajelua ja kävellen vielä noin 20 minuuttia ylämäkeen jyrkkää ja märkää nousua ja perillä odottaa hieno vesiputous.
Tässä vieressä on Lake Wilkie, jonne menemme kiertämään ympyräreitin, noin 20 min, järvimaisemassa laituritiellä ja metsässä. Tauluissa lukee tietoa kasvillisuudesta.
Aurinko paistelee välillä pilvien lomasta, kun melkein heti järven jälkeen löytyy Florence Hill lookout tien sivussa. Täällä pääsee myös kävelemään Tautuku Beachille.
Sitten on aika lähteä ajamaan takaisin päin kohti Cathedral Cavea. Portti on nyt avattu, kello on yksi, ja pääsemme hiekkatielle ja parkkipaikalle. Paikalla on nainen, joka kerää viiden dollarin tienkäyttömaksun per naama ja kertoo vähän minne olemme menossa. Kuulemma kuivin jaloin luolaan ei nyt pääse, joten hän ehdottaa sandaaleita ja shortseja asusteeksi. Paljain jaloin ei kannata mennä. Vaihdamme siis vaatteita autossa ja lähdemme matkaan kun opas antaa luvan. Moni muukin on täällä odottamassa pääsyä luolaan.
Noin puoli kahden aikaan pääsemme liikkeelle alamäkeen. 15 minuutin kuluttua olemme rannalla ja pehmeää hiekkakävelyä vielä 10 minuuttia, niin olemme perillä. Tänään pääsee vain yhteen luolaan, kuten koko alkukesänä. Lähdemme kalhaamaan rantaan lyövissä laskuveden aalloissa kohti luolaa. Vesi nousee koko ajan korkeammalle nilkkoihin ja sääriin mitä kauemmas rannasta kävelemme. Aluksi alkaa jalkoja paleltaa, mutta viileyteen tottuu nopeasti. Sandaalit ja shortsit olivat todellakin hyvä valinta. Luola on U-kirjaimen muotoinen. Nyt pääsee kulkemaan rantaa lähimmästä aukosta sisään. Kahlaamme luolaan. Aallot lyövät aika kovaa ja ovat kaataa nurin ja samalla hiekka katoaa jalkojen alta eikä pohjaa näy. Olen aika lyhyt, joten vesi yltää polviin asti ja tarvitsen mieheni auttamaan minua liikkumaan eteenpäin. Tämän pienen jännitysmomentin jälkeen pääsemme ylemmäksi luolaan kuivalle maalle. Jotkut yrittävät kävellä luolan kivisiä korkeita reunoja pitkin peremmälle, mutta lopulta joutuvat kastelemaan lenkkarinsa ja farkkunsa kuitenkin. Luolan pohjukkaan vesi on heittänyt kiviä ja kävelemme pimeässä toiselle aukolla. Vesi tekee jojoliikettä ja välillä aaltoja tulee korkeammalle luolaan. Cathedral Cave on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Kun kävelemme takaisin rannalle ja autoa kohti, aurinko paistaa ihanan lämpimästi. Vastaan tulee ihmisiä prätkäpuvuissa. Ehkä hiukan katselevat märkiä shortsinlahkeitani. Arvoitukseksi jää, viitsivätkö he kahlata luolaan asti.
Kello on jo puoli kolme, kun olemme taas autolla jatkamassa matkaa. Lämpimässä ilmassa sandaalit kuivuvat onneksi äkkiä, mutta ovat täynnä hiekkaa.
Ajamme Purakaunui Fallsille. Päätieltä hiekkatietä pitkin parkkipaikalle, josta 10 minuutin kävelymatka upealle vesiputoukselle.
Owakan jälkeen käännymme oikealle kohti Kaka Pointia ja etsimme hiekkatien oikealle Nugget Pointiin. Pysähdymme pikaisesti koska rannalla näkyy yksi hylje, New Zealand Fur Seal, makoilemassa.
Ajamme kärkeen asti ja 10 minuutin kävelymatkan jälkeen pääsemme Nugget Pointin majakalle ja näköalapaikalle. Majakka on rakennettu 1869. Kivenlohkareet meressä ovat ilmeisesti niitä nuggetteja, josta nimi on peräisin. Olemme korkealla paikalla ja täällä on tuulista. Kaukana alhaalla näkyy lisää hylkeitä möllöttelemässä ja leikkimässä vedessä.
Jatkamme matkaa ja käymme syömässä Kaka Pointin The Peak-ravintolassa.
Sitten tulemmekin jo perille Dunediniin ja etsimme Mercure-hotellin. Menemme käymään kaupassa, koska huomenna on joulu ja todennäköisesti aika hiljaista.
Ajokilometrit: 1469-1802km = 333km Ajoaika: 7.40-19.30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti