Vihdoin laskeudumme Aucklandiin kahden maissa iltapäivällä Uuden-Seelannin aikaan. Koska kone lähti myöhässä Hong Kongista, huomaamme, että meillä alkaa olla kiire ehtiä seuraavaan Christchurchin koneeseen. Sen lähtemiseen on enää vajaa tunti, kun lopulta pääsemme kaikista tarkastuksista. Ensin on näytettävä passit ja koneessa täytetty Passenger Arrival Card, johon on täytettävä lähtöpäivän lisäksi mahdolliset mukana tulleet hedelmät, metsästys- ja kalastustarvikkeet. Uuteen-Seelantiin ei saa tuoda mitään kontaminoivia tuotteita. Haemme laukut hihnalta, jotka vielä läpivalaistaan röntgenillä.
Kyselemme infosta neuvoa, koska meillä alkaa olla jo kiire, ja meidät ohjataan seuraamaan sinivalkoista viivaa maassa ulkokautta toiseen rakennukseen matkalaukkujen kanssa. Kiiruhdamme kävellen noin 10 minuutin kävelymatkan. Bussikin kulkisi väliä, mutta emme jääneet etsimään ja odottamaan sitä. Ulkona paistaa aurinko kuumasti. Olemme aivan hikisiä päästessämme Departure-rakennukseen. Kyselemme uudestaan neuvoa ja viemme matkalaukut oikealle hihnalle. Saman tien kiiruhdamme portille ja kohta pääsemme koneeseen.
Kone on pikkuinen verrattuna kahteen edelliseen koneeseen. Meille on annettu istumapaikat eri riveiltä, mutta heti koneen noustua kyselemme mahdollista vaihtoa, ja koska minun vieressäni on tyhjä paikka, koska vieressäni istunut mies siirtyi tyhjälle paikalle käytävän vierelle, mieheni pääsee viereeni.
Lento on nopeasti ohi, kestää reilun tunnin, ja koneen laskeutuessa katselemme vihreää maisemaa ja siellä täällä vihreällä ruoholla pilkottavia valkoisia pisteitä, lampaita. Lentoasema on pieni ja etsimme infopisteen, josta kysymme miten pääsemme helpoiten keskustaan motellille. Meille neuvotaan käyttämään shuttlea. Info on yksi i-SITE paikoista, joita on ympäri maata. Ne ovat Visitor Centereitä, joista saa neuvoa ja joissa on valikoimat esitteitä. Kerään heti täältä muutaman esitteen koskien Christchurchia. Näitä esitteitä tulee kerättyä matkan aikana valtava määrä i-SITE paikoista. Niistä on paljon apua, koska ne sisältävät aina jonkinlaisen kartan kaupungeista ja paljon tietoa.
Menemme ulos shuttlen luokse. Shuttle on pakettiauto, jonne mahtuu kymmenisen henkeä kyytiin. Se vetää perässään umpinaista kärryä, johon matkalaukut laitetaan. Kerromme kuljettajalle määränpään ja auto lähteekin heti, koska se on nyt täynnä matkustajia.
Katselemme vasemmanpuolista liikennettä ja ratin käyttöä auton oikealla puolella. Kauhistelemme, kun tiedämme, että seuraavana päivänä me saamme vuokra-auton ja pitää osata ajaa täällä. Shuttle kiertelee kauniilla omakotialueilla jättäen matkustajia kyydistä. Aikaa menee yli tunti, ennen kuin olemme viimeisinä kuljetettavina motellimme edessä. Maksamme kyydistä kuljettajalle, saamme laukut ja suuntaamme kohti ovea, jossa lukee reception. Sisällä ei ole ensin ketään, mutta oven kilahdus herättää takahuoneesta vanhan naisen, joka tulee ystävällisesti ottamaan meitä vastaan. Hän kyselee kaikenlaista meiltä ja antaa huoneen avaimen. Kuullessaan, että olemme menossa seuraavana aamuna Tranzscenic-junalla Greymouthiin, hän heti kysyy, onko meillä sinne jo kuljetus varattuna. Koska ei ole, olimme ajatelleet etukäteen että otamme vaikkapa taksikyydin, hän ehdottaa, että voisimme päästä samalla kyydillä juna-asemalle, kuin pari muutakin matkustajaa motellilta. Hän aikoo kysyä kuljettajalta ja ilmoittaa meille myöhemmin. Saamme häneltä kirjekuoren matkatoimistolta, jossa on esimerkiksi vihkonen täynnä alennuskuponkeja eri paikkoihin, ja uuden kasan vouchereita. Ne ovat muuten samanlaisia kuin Suomesta saamamme, mutta niissä on vain Suomi Seuran Matkatoimiston logon sijasta a.t.s Pacificin logo. Päätämme pitää näitä vouchereita varalla ja käyttää kuitenkin ensisijaisesti Suomesta saamiamme.
Motellit ovat kivoja, totesin heti, kun pääsemme Gothic Heights motellin huoneeseen sisälle. Oma sisäänkäynti suoraan pihalta makuuhuone-olohuoneeseen ja erillinen keittiö ja wc ja suihkutila. Lavuaarissa on kylmä ja kuuma hana erikseen, joka on kummallinen tapa. Onneksi kaikkialla matkamme aikana ei näin ollut. Keittiössä on keittolevyt ja mikro, sekä vedenkeitin ja leivänpaahdin. Kaikki astiat ja ruuanlaittovälineet löytyy kaapeista.
Suihkussa käynnin jälkeen olo tuntuu paljon paremmalta ja alkaa tulla nälkä. Lähdemme kävelemään kohti keskustaa. Joukko nuorisoa metelöi kadulla, muuten on melko hiljaista. Matka ei ole onneksi kovin pitkä. Päädymme lopulta syömään KFC:ssä kokoelman broilerinpaloja ja ranskalaisia. Käymme pienessä kaupassa ostamassa aamupalaksi paahtoleipää, voinappeja ja appelsiinimehua.
Paluumatkalla motellille otamme muutamia valokuvia Christchurch Cathedralista ja sotamuistomerkistä Bridge of Remembrancesta. Alkaa olla jo pimeää, kello on yhdeksän maissa, joten lähdemme suoraan takaisin motellille.
Motellilla vastaanoton täti soittaa meille ja ilmoittaa, että pääsemme kyytiin aamulla juna-asemalle ja kertoo että 7.30 am meidän on oltava valmiina pihalla. Se kuulostaa hyvältä ja painumme kohta nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti