Aamulla ajamme autolla Wakatipu-järven rannan tuntumaan parkkipaikalle. Ilma on lämmin ja nautimme kauniista maisemasta. Wakatipu järvi on Uuden-Seelannin pisin järvi ja kolmanneksi suurin. Sillä on oma "vuorovesisysteemi". Veden pinta nousee ja laskee kymmenisen senttiä eri lähteistä luettuna 5-25 minuutin välein. Maorilegenda kertoo, että se johtuu järven pohjassa olevan pedon sykkivästä sydämestä. Vaikka oleskelimme rannan tuntumassa aamulla aika pitkään, emme huomanneet merkkejä tästä jännästä ilmiöstä.
Taustalla ovat jylhät The Remarkables vuoret. Vuorijono on yksi kahdesta koko maailman vuorijonoista, joka on täsmälleen pohjois-eteläsuuntainen.
Lähdemme keskustaan päin etsimään jotain sopivaa aamupalaksi. Matkalla pysähdymme katsomaan käsityöläisten myyntikojuja. Myyjät kauppaavat mm. koruja ja tauluja. Kaikkialla on rauhallista ja aurinko paistaa, joten enää kaupunki ei näytä illan tapaan niin lomakylältä. Keskusta on täynnä aktiviteettikauppoja. Täällä olisi mahdollista harrastaa vaikka mitä; kajakki-retkiä, jet boat-ajelua, koskenlaskua, benjihyppyä, liitovarjoilua, helikopteriajelua, maasturiajelua, hevosretkiä, krossiajelua, river boardingia.
Päädymme aamupalalle McCafeen. Sen jälkeen kävelemme ylämäkeen kohti gondolia, joka vie Bob's Peakille, joka on noin 800 metriä merenpinnasta. Ostamme sekä gondoli-liput että luge-liput. Hintaa yhteensä 54 dollaria. Luge on kelkka, jolla lasketaan alamäkeen rataa pitkin.
Nousemme gondoliin ja nousu alkaa. Huvittavaa olla tällaisessa laskettelumäen gondolissa kesäsäässä. Nousu on melko jyrkkää ja maisemat paranevat koko ajan. Muutamia lampaita syö ruohoa jyrkässä rinteessa allamme. Ylempänä näemme benji-hyppytornin.
Ylhäällä otamme tasanteelta valokuvia alhaalla levittäytyvästä Queenstownin kaupungista, Wakatipu-järvestä ja The Remarkables-vuorista. Seuraamme hetken aikaa alempana kulkevaa luge-rataa. Menemme alas hakemaan kypärät ja jonotamme tuolihissiin, joka vie ylemmäs lugen alkupäähän. Hyppäämme kelkkoihin reput selässä ja meitä opastetaan luge-kelkan käytössä. Kun ohjaustangosta vetää itseensä päin kelkka jarruttaa. Valitsemme helpomman radan alas. Radalla on mutkia ja ajaminen on tosi hauskaa. Harmi vaan, että rata on liian lyhyt. Olisi mahtavaa jos rata kulkisi alas kylään asti. Maksoimme vain yhdestä laskusta, joten on aika hypätä takaisin gondoliin ja lähteä takaisin hotellille. Kello onkin yhtäkkiä yllättävän paljon, joten meidän on kiiruhdettava.
Ehdimme hetken hengähtää hotellilla ja kävästä vilvoittavassa suihkussa, kun on aika lähteä viiniretkelle. Pakettiauto Winetours-logolla varustettuna odottaakin jo hotellin oven ulkopuolella. Esittäydymme opas-Ianille ja lähdemme hakemaan muita viiniretkeläisiä. Ian on mukava ja puhelias ja kyselee ja kertoo kaikenlaista. Hän puhuu todella selkeätä englantia, jota on mukava kuunnella. Autoon tulee skotlantilainen pariskunta, intialainen pariskunta poikansa kanssa ja tahitilainen pariskunta tyttärensä kanssa. Ian kertoo, ettei hänellä ole ennen ollutkaan retkellä mukana yhtään lasta ja nyt kerralla onkin kaksi. Lapset ovat suunnilleen teini-ikäisiä.
Ian kertoo päivän suunnitelmasta, kun ajelemme Queenstownsta itään kohti Cromwellia. Koko retki kestää noin 5 tuntia, jonka aikana käymme neljälle viinitilalla maistelemassa viinejä ja tutustumme Old Cromwell towniin. Hän kertoo viinin valmistuksesta ja sen historiasta Uudessa-Seelannissa. Viinintuotto on täällä vielä kovin nuorta, vain muutamia kymmeniä vuosia.
Ensimmäinen pysähdyspaikka on Gibbstonissa oleva Peregrine Wines. Tutustumme viinikellariin, jossa on paljon viinitynnyreitä. Maistelemme noin viittä eri viiniä, aluksi valkoisia ja sitten punaisia. Jos ei pidä jonkun viinin mausta tai haluaa vähän rajoittaa juomista, voi viinin kaataa pois astiaan.
Seuraavaksi pysähdymme Cromwellin eteläpuolella Bannockburnsissa Carrick-viinitilalla. Maistelemme taas noin viittä eri viiniä, jonka jälkeen menemme ulos terassille, jonne meille tuodaan yhteinen napostelu-lautanen. Ruokajuoma on maksullista. Lautasella on kaloja ja lihoja ja salaatteja. Kaikki saavat mahansa täyteen. Ihan terassin vieressä kasvaa viinipensaita, joita saamme käydä katsomassa. Rypäleet ovat vielä pieniä. Sää on mahtavan aurinkoinen.
Seuraavaksi pysähdymme Old Cromwell Townissa, historiallisessa pikkukylässä, joka kunnostettiin sen tuhouduttua tulvassa 130 vuotta perustamisen jälkeen 1990-luvulla. Muutamassa talossa kaupitellaan turisteille käsitöitä.
Cromwellissa käymme Wooing Tree-nimisellä viinitilalla. Viinit ovat hedelmäisiä ja maistuvat tähän mennessä kaikkein parhaimmilta. Saamme maistaa jopa useita palkintoja voittanutta Pinot Noir 2007 viiniä.
Viimeiseksi käymme Gibbstonissa Chard Farm-viinitilalla. Sinne ajetaan soratietä pitkin kapeata ja jyrkkää tietä ihan jyrkänteen vieressä. Korkealta tieltä näkee benji-hyppysillalle, jota jäämme hetkeksi katsomaan, mutta kukaan ei juuri sillä hetkellä hyppää. Viinikiintiö alkaa olla jo tältä päivältä täynnä, joten jaksamme maistaa vain muutaman kulauksen jokaista tarjottavaa.
Päivä on ollut todella mukava. Ajamme hiljaisuuden vallitessa takaisin Queenstowniin viiden aikaan. On pakko torkahtaa hetkisen auton suristessa unettavasti. Perillä on alkanut tuulla kovaa ja Ian kertoo, kuinka tänä kesänä Queenstownissa on satanut paljon, jopa pari kertaa viikossa sataa. Meitä naurattaa kovasti, kun mietimme Suomen sateista kesää.
Pääsemme viimeisenä takaisin hotellille ja maksamme retkestä luottokortilla ja kiitämme kovasti mukavasta matkasta. Ehdottomasti oli rahansa arvoinen (279 uuden seelannin dollaria kahdelta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti