Syömme aamupalan hotellilla Greymouthissa. Valitsemme continental breakfastin, johon kuuluu juomat ja leivät levitteineen sekä jugurtit, myslit ja murot ja vielä jälkiruuaksi leivonnaiset. Sitten lähdemme hotellista kohti autovuokraamoa, jossa automme pitäisi odottaa. Allekirjoitamme papereita ja näytämme ajokortit; suomalaiset ja kansainväliset. Auto on punainen Ford Focus. Mieheni hyppää ensiksi rattiin, ja meitä huvittaa tietysti, kun ratti on oikealla eli väärällä puolella. Valitsimme autoksi automaattivaihteisen, koska ajattelimme sen käytön olevan helpompaa, kuin että vaihtaa vaihteita vasemmalla kädellä. Käymme kaikki autossa läpi, ennen kuin lähdemme ajamaan. Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne, joten on oltava tarkkoina risteyksissä, että päätyy vasemmalle kaistalle. Oikealta puolelta tulevaa on aina väistettävä tasa-arvoisissa risteyksissä. Välillä tämä asia tuotti vaikeuksia, kun jäi molemmat autot odottelemaan hetkeksi, ennen kuin älysimme, että sehän odottaa meitä, kun tulemme oikealta.
Huomaamme pian, ettei kukaan käytä ajovaloja, joten päätämme mekin laittaa ne pois päältä.
Graymouthista on helppo lähteä ajamaan etelään kohti Haastia West Coast Touring Routea. Lähdemme matkaan puoli kymmeneltä. Matkan pituus on noin 320 km. Opastukset ovat selkeitä. Hetken ajamme omakotialueen läpi ja pian mieheni haluaa pysähtyä hetkeksi levähdyspaikalle vetämään henkeä. Sen verran erilaista vasemmalla kaistalla ajaminen on. Uudessa-Seelannissa maantiellä on aina 100 km/h rajoitus, vaikka tiet olisivat mutkaisia. Ennen mutkia löytyy suositusnopeudet, joita kannattaa aina noudattaa..
Ajamme pienten kylien ja kaupunkien läpi etelää kohti. Aurinko paistaa pohjoisesta selän takaa. Auringon käyttäytymisen erilaisuuden huomaamme heti, koska sehän kulkee lännestä itään. Välillä eteen tulee yksikaistaisia siltoja, joissa on väistämismerkit jommalta kummalta puolelta tulijoille ja varoituksena ennen näitä siltoja tiessä lukee One Lane Bridge. Hyvin hiljaista on tiellä. Silloin tällöin tulee jokunen henkilöauto tai matkailuauto vastaan.
Tuntuu paremmalta ajaa ilman radion möykkäämistä, joten pidämmekin lähes koko reilun kolmen viikon matkan ajan radiota kiinni. Pystyy paremmin keskittymään vaihtuvien maisemien katselemiseen, juttelemiseen ja navigointiin.
Melkein heti ohitamme Shantytownin, joka on alue, joka on rakennettu esittämään vanhaa kaupunkia. Siellä voi kokeilla esimerkiksi kullanhuuhdontaa. Edessä on vielä paljon ajettavaa, joten päätämme jättää tämän turistipaikan käymättä.
Greymouthista etelään 40 km päässä ensimmäinen isompi kaupunki on Hokitika. Hokitikan esitteessä mainitaan nähtävyys Hokitiga Gorge Swingbridge, jonne ajamme tiekylttien ja esitteen kartan avulla. Tie kulkee laaksossa maitotilojen välissä ja lopulta pääsemme parkkipaikalle, jolla on muutama auto. Siitä on noin 10 minuutin helppo kävelymatka metsän läpi ensin näköalatasanteelle, josta näkee riippusillan alhaalla, ja siitä jatkamme matkaa riippusillalle. Alla on aivan mahtavan turkoosia vettä, joka valuu jäätiköiltä. Hiukan pidemmällä pääsee kalliolle alemmas katsomaan pientä vesiputousta, josta valuu vesi tähän Hokitika jokeen.
Department of Conservation, Te Papa Atawhai, ylläpitää nähtävyyksiä, ja ne on merkitty isoilla ja selkeillä vihreillä kylteillä. Kylteissä kerrotaan nähtävyyden nimi ja kävelymatka ja on kuvalla esitetty onko kävely helppo tai vaikea tai pyörätuolilla saavutettavissa. Ympäri maata löytyy näitä kylttejä ja kävelymatkoja jokaiseen makuun, minuutista useamman päivän retkiin. Otamme tavaksi kuvata aina kyltinkin, niin myöhemmin on helpompi muistaa mitä on kuvattu.
Pieniä mustia kärpäsiä ilmestyy täällä pyörimään ympärille ja laskeutuu vaatteille. Taitavat olla sandfly eli blackfly-ötököitä. Naaraat purevat ja imevät pisaran verta. Myöhemmin huomaamme aina silloin tällöin pienen punaisen pisteen iholla, joka on varmaan blackflyn pureman jälki.
Kun lähdemme parkkipaikalta, hyppään minä ratin taakse ja pääsen kokeilemaan vasenta kaistaa. Onneksi juuri muita ei täällä näy, joten auton tuntumaan on helppo päästä.
Maatila-alueella ylitämme paljon yksi- ja kaksikaistaisia siltoja, joissa kaikissa on kyltissä alla kulkevan puron, creek, nimi. Ajamme etelään päin kohti Franz Joseph Glacieria eli jäätikköä. Hokitikasta sinne on noin 140 km.
Matkalla meidän on pakko ohittaa useita vihreitä nähtävyys-kylttejä, koska matkaa on tälle päivälle vielä paljon jäljellä. Mieleen iskee harmi siitä, että joudummeko joka päivä ohittamaan paljon paikkoja, joissa olisi kiva pysähtyä.
Ajamme vuoristoisemmalle seudulle ja edessä on mutkia mutkien perään. Kaikkiin mutkiin ilmoitetaan nopeus, mutkat ovat jopa 180 astetta toiseen suuntaan, joten 25 km/h on hyvä nopeusehdotus. Raikkaan vihreätä ja rehevää sademetsää ympärillä. Kivan näköistä on.
Parin tunnin päästä olemme Franz Josephissa. Käymme Visitor centerin i-Sitessä hakemassa esitteen ja siellä on kyltti, jossa lukee, että Franz Joseph Glacierin keskustasta ajomatka parkkipaikalle on 10 minuuttia ja kävelymatka edestakaisin jäätikölle kestää 1 tunnin ja 20 minuuttia. Noin puolen tunnin ajomatkan päässä on Fox Glacier, jonka parkkipaikalle keskustasta myös 10 minuutin matka ja kävelymatkaa sille jäätikölle noin tunnin verran edestakaisin.
Käymme syömässä Blue Ice Cafessa Franz Joseph Glacierin keskustassa hyvät pastaruuat. Miestarjoilija, joka taitaa olla myös paikan omistaja, on maori. Taitaa olla ensimmäisiä maoreja, mitä olemme matkallamme nähneet.
Päätämme ajaa Franz Joseph Glacierin jäätikön parkkipaikalle, hidastetöyssyistä tietä pitkin menee noin 5 minuuttia, pakkaamme reput selkään ja kamerat mukaan ja lähdemme kävelemään. Kello on kolme iltapäivällä. Tihuttaa vettä ja kävelemme ensin metsikön läpi näköalatasanteelle, jossa on kylttejä kertomassa jäätiköstä, ja sitten merkittyä polkua kivistä joenpohjaa pitkin kohti jäätikköä joka näkyy taustalla, eikä tunnu tulevan yhtään lähemmäksi. Ympärillä solisee muutama vesiputous ja kapea joki kohisee jäätiköltä poispäin vierellämme. Täällä on paljon turisteja, vaikka sää ei ole paras mahdollinen. Kävelemme ripeästi ja pääsemme puolessa tunnissa niin lähelle jäätikköä, kuin on mahdollista päästä. Jäätikölle ei pääse kuin oppaan johdolla. Valkoista jäätä jatkuu niin ylös kuin vaan voi nähdä. Näemme kuinka jäätikkö murenee silmiemme edessä. Tämä jäätikkö on siksi erikoinen, että se laskeutuu sademetsään asti ja on yksi maailman helpoiten saavutettavissa oleva jäätikkö.
Takasin autolla kirjoitan muistikirjaan, että koko kävelymatkaan edestakaisin ja kuvaamiseen ja ihmettelemiseen meni yhteensä tunti 20 minuuttia.
Olemme etukäteen katsoneet, että haluamme käydä Gillespies Beachilla, joten lähdemme ajamaan sinne. 21 km on ajomatkan pituus pois päätieltä, ja kestää puolisen tuntia suuntaansa. Ylitämme muutaman karjaraudoituksen soratiellä. Tihkusade on loppunut ja aurinko paistaa nyt kuumasti.
Pääsemme parkkipaikalle ja käväsemme rannalla. Siellä on paljon lahonneita ajopuun kappaleita. Parkkipaikalla on yksi lammas syömässä ruohoa. Tässä lähellä on joskus ollut kullankaivajien kylä. Käymme kääntymässä pienellä kullankaivajien hautausmaalla paluumatkalla. Tosin jätämme auton parkkipaikalle ja kävelemme kuumuudessa katsomaan muutamaa hautaa takaisinpäin tien vierellä. Saamme väistellä lehmien läjiä kulkiessamme hautausmaalle johtavalla polulla. Kello on jo viisi ja ajomatkaa on vielä jäljellä tänään reilu 100 km.
Pysähdymme vielä ennen Haastia Knights Pointissa joka on näköalatasanne, josta näkee merelle. Kello on jo yli kahdeksan illalla, kun ajamme Heartland world heritage hotelliin, joka on oikeastaan motelli, koska meillä on oma sisäänkäynti, mutta hotelli tarjoaa myös aamiaisen. Huoneissa ei ole jääkaappeja eivätkä kellot ole ajassa, koska alueella on paljon sähkökatkoksia syrjäisen sijaintinsa takia. Hotellilla on jopa oma generaattori hurisemassa. Vain yksi radiokanava kuuluu kuulemma täällä eikä kännykät löydä verkkoa. Tavallaan on hauskaa olla näin syrjäisellä seudulla. Syrjäisyydestä kertoo ehkä sekin, että suoraan huoneen ikkunasta näkyy noin 50 metrin päässä lehmiä.
Aurinko on kohta laskemassa ja kysymme neuvoa rannalle. Löydämme hetken etsittyämme kyltin Haast Beach bensa-asemaa vastapäätä neljän kilometrin päässä hotellilta, jätämme auton ja kävelemme rannalle. Kuvaamme hetken rannalla ennen kuin väsymys alkaa painaa. On ollut pitkä ja aktiivinen päivä. Kymmeneltä ollessamme huoneessa valot välähtävät sähkökatkoksen merkiksi.
Ajokilometrit: 0-452 km Ajoaika: 9.30-20.30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti