Southern Scenic Route alkaa Milford Soundista etelään päin ja kiertää rannikkoa Dunediniin asti. Ajelemme aurinkoisessa aamussa hyvän opaslehtisen kanssa nimeltä Southern Scenic Road. Siihen on merkitty runsaasti nähtävyyksiä. Pysähdymme Lake Manapourin rannalle ja kävelemme kyltin opastamana Frasers Beachille. Valkohuippuiset vuoret piirtyvät järven takana lumoavan kauniisti.
Seuraamme kylttejä kohti Tuataperea ja pysähdymme levähdyspaikalla, josta näkee Lake Manapourin, Waiau Riverin ja jonkinlaisen padon, josta on esittelykyltit.
Tätä kirjoittaessa en keksi miksi etsimme seuraavaksi Jericho Hill Roadia, mutta sinne käännymme (itse asiassa se oli Jericho Road) ja luulemme pääsevämme näköalapaikalle. Vastaan hiekkatiellä tulee lehmä/lammas-portteja, jotka pitää avata ja sulkea. Välillä tie haarautuu ja toisessa lukee private ja toisessa public. Lopulta pääsemme pienelle hiekkaparkkikselle, josta lähtee vai joku kalastuspolku joelle, joten turha retki oli tämä. Takaisin samaa reittiä ja ajamme paria karannutta lammasta takaa, jotka ovat eksyneet keskelle tietä juoksemaan.
Pysähdymme seuraavaksi Clifdenissä katsomaan Suspension Bridgeä. Riippusilta avattiin vuonna 1899. Kävelemme sillan päästä päähän. Täällä on muitakin turisteja kuvaamassa.
Kaupungissa on myös luola, mutta lehtisessä sanotaan, että sinne tarvitsee hyvän lyhdyn ja varoitetaan tulvista sateiden jälkeen.
Ohitamme tien josta pääsee Dean Forestiin ja katsomaan suuria Totara puita. Sinne on kyltin mukaan ajomatkaa 23 km. Samalta tieltä opaslehtisen mukaan pääsee Lake Haurokolle, jossa on 40 minuutin ja 4 tunnin kävelyreitit, mutta nekin jäävät nyt väliin.
Tuataperessä pysähdymme kurkkaamassa infopisteessä. Samassa talossa on Bushmans museum, mutta jätämme sen väliin. Kysymme tiskiltä hyvää ruokapaikkaa lähistöllä, koska nälkä jo kurnii mahassa. Hän neuvoo meidän muutaman talon päähän kotiruokapaikkaan nimeltä Cafe Yesteryears. Tässäkin talossa on museo kahvilan yhteydessä. Ulkona on vanhoja vauvakärryjä ja sisällä leluja ja vanhoja astioita joka puolella, jopa vanha levysoitin soittaa musiikkia. Tilaamme vanhalta tädiltä kurpitsakeiton ja nakkipataa, jotka maistuvat erittäin hyviltä.
Jatkamme ajamista ja kohta tie tulee aivan meren rannan tuntumaan. Pysähdymme McCrackens Restille, jossa esitteen mukaan voi bongata Hector's Dolpineja. Tämä näköalapaikka on Southern Scenic Roadin eteläisin kohta. Upeat maisemat Te Waewae Baylle auringonpaisteessa.
Joudumme odottamaan kun tien ylittää lehmälauma, jota pari koiraa ja mies skootterilla ohjaa. Hauska näky.
Aika pian tulee Monkey Island. Päätieltä kilometrin ajelu rantaan ja laskuveden aikaan pääsee kävelemään näköalakukkulalle erilliselle pikku saarelle. Meille sattuu nousuvesi, niin ei uskalleta kahlata. Pari pikkutyttöä menee uimaan, mutta me annamme vain kylmien aaltojen huuhtoa paljaita jalkoja.
Seuraavaksi pysähdymme Cosy Nookilla, jonne ajetaan lehmä- ja lammasaitojen reunustamaa hiekkatietä noin 5 km. Meri jatkuu edessä loputtomiin. Tie päättyy kiviseen ja tyyneen poukamaan, jossa on useita pikkuruisia lomamökkejä ja rannalla kalastusalus. Yhden mökin kyljessä lukee kyltissä Nirvana, joka kuvastaa hyvin tätä hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Yhtään ihmistä ei näy missään.
Pysähdymme Colac Bayssä rannalla kävelemässä. Paikka on suosittu surffauspaikka ja näemme ison surffaripatsaan. Mutta rannalla on hiljaista.
Rivertonissa on Riverton Rocks; ranta jossa paljon erimuotoisia kiviä, joita vesi on muokannut. Täällä on lämmintä ja muutama auringonpalvoja makoilee kivien välissä.
Mores Scenic Reservellä ajamme hiekkatietä ylämäkeen metsän keskellä ja tulemme asvaltoidulle parkkipaikalle, josta on muutama eri kävelyvaihtoehto. Valitsemme Hilltop lookout trackin, yhteen suuntaan kymmenen minuuttia. Näköalapaikalta avautuu mahtavat maisemat Rivertonin kaupunkiin ja kaukana näkyy Stewart Islandin silhuetti.
Invercargilliin ajetaan pitkään suoraa tietä. Ympärillä on paljon autokauppoja ja taloja. Löydämme Tower Lodge Motelin vesitornin vierestä. Motellin omistaja on puhelias täti, joka kyselee ja kertoo kaikenlaista kaupungista. Vesitornin vesi on joskus riittänyt koko kaupungille, nykyisin se on vain hätävara ja riittäisi vain pariksi tunniksi.
Te Worlds fastest Indian-elokuva kuvattiin täällä Oreti Beachilla ja kaupungissa on E Hayes & Sons Ltd-rautakauppa, jossa kyseinen pyörä on nähtävissä. Valitettavasti se on jo mennyt kiinni, kun sen löydämme.
Kiertelemme Queensparkissa katselemassa hienoja ruusutarhoja ja keskellä tarhaa on pyramidin muotoinen museo, jonka lasi-ikkunoista voi kurkkia Tuatara-liskojen puuhia. Myöhemmin käymme syömässä herkullisen leipälautasen irlantilaisessa pubissa.
Täällä käytämme matkallamme ensimmäistä kertaa pyykinpesukonetta ja saamme pyykit ulos auringonpaisteeseen illaksi kuivumaan.
Ajokilometrit: 1155-1415km = 260km Ajoaika: 9.05-16.30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti