Nukumme yön hyvin ja aamulla aurinko paistaa lämpimästi, kun pakkaamme laukut ja menemme ulos odottamaan kyytiä. Maastoauto odottaa jo pihalla ja pian ystävällinen mies tulee ja nostaa matkalaukkumme takakonttiin. Toinenkin pariskunta tulee, ja niin pääsemme lähtemään. Automatka kestää noin vartin ja sitten olemmekin juna-asemalla. Annamme voucherin asemalla tiskille ja mies kirjoittaa siihen meidän vaunumme numeron ja paikkanumerot. Juna-aseman aula on pieni ja molemmilla puolilla on lasiovet. Menemme toisista ovista ulos ja juna on jo asemalla odottamassa. Saamme pian annettua matkalaukut matkatavaravaunuun. Mies kysyy vaan menemmekö perille Greymouthiin vai jäämmekö matkalla. Laukkuihin ei tule mitään lippuja.
TranzAlpine-juna on melko lyhyt, väriltään vaaleansininen, ja siinä on kaksi ikkunatonta katseluvaunua keskellä junaa. Ikkunavaunujen välissä on generaattorivaunu, jonka läpi ei pääse. Junan perässä matkatavaravaunun etupuolelle pääsee myös pieneen ulkotilaan. Junassa on pienet kahvilavaunut generaattorivaunujen molemmilla puolilla. Matkustusvaunuissa ovat lähes kaikki penkit neljän ryhmissä ja välissä on pöytä.
Vastapuolelle meitä istuu vähän vanhempi englantilainen pariskunta. Vaihdamme matkan aikana muutaman sanan. He ovat vain päivämatkalla ja aikovat tulla takaisin iltajunalla.
Tällä radalla kulkee kaksi junaa päivässä. Aamulla CHC:stä Greymouthiin ja illalla päinvastaiseen suuntaan. TranzAlpine-matka on reilu 200 km alppien poikki. Korkein kohta matkalla on yli 70 metriä. Matka kestää neljä ja puoli tuntia. Pysähdyksiä on matkalla muutama. Tunneleita on lähemmäksi 20. Tämä junamatka on valittu top 10 listaan parhaimmista lyhyistä junamatkoista maailmassa.
Juna lähtee liikkeelle 8.15 am. Aluksi kuljemme tasamaalla tehdasalueen ja puutaloalueiden läpi. Sen jälkeen Canterbury Plainsilla on lehmiä ja lampaita.
Junassa on hauska konduktööri, jolla riittää juttuja, kun hän kertoo koko ajan missä menemme ja missä paikoissa pysähdymme ja mitä nähtävyyksiä kummallakin puolella junaa näkyy. Harmi, kun ei tullut kirjoiteltua höpötyksiä muistiin.
Arthurs Passin kansallispuiston aluella on korkeita kukkuloita, vuoria ja laaksossa kulkee joki Waimakariri, jossa on kirkas vesi ja näemme pieniä vesiputouksia. Joki on pohjois-Canterburyn alueen pisin joki, noin 150 km pitkä.
Arthur Passissa juna pysähtyy vähän pidemmäksi aikaa ja saamme jaloitella ulkona. Laakso on noin 740 metriä merenpinnan yläpuolella. Ympärillä on vihreitä kukkuloita ja taustalla näkyy lumihuippuisia vuoria. Yhtäkkiä kaikki huomaavat ison papukaijan joka katselee uteliaana ennen kuin lentää pois. Tässä vaiheessa emme vielä tiedä mikä papukaija se on, mutta myöhemmin luemme, että se on Kea, vuorilla asuva papukaija. Vaeltajien on oltava kuulemma omaisuudestaan tarkkoina uteliaan Kean takia.
Otamme paljon valokuvia näköalavaunusta. Aurinko paistaa ja maisemat ovat mahtavat. Tasangoilla on vihreää ruohoa ja kukkia, lehmiä ja lampaita aivan junaradan vieressä ja kukkuloilla kasvaa vihreitä puita ja laaksoissa kulkee jokia. Ikkunattomaan katseluvaunuun käy kova ilmavirta ja vähän väliä juna syöksyy tunneliin, juuri kun on saamassa mahtavan valokuvan. Näköalavaunussa on ruuhkaa, kun suurimmaksi osaksi junassa kulkee vain turisteja, ja kaikki ovat innokkaita kuvaamaan. Huomaamme, että päänahkaan tarttuu mustia nokihiukkasia, varmaan tunneleista peräisin.
Matkalla syömme makoisan vohvelin vaahterasiirapilla ja kermavaahdolla. Alppien alueella tulee kova sumu, joten loppumatkan istumme paikoillamme lähes torkkuen.
Ohitamme pieniä kyliä, joista konduktööri kertoo muutamista. Dobsonissa on maailman viimeinen Austin-automyyjä, joka on 10 vuoden aikana myynyt 30 autoa ja vielä on myymättä 5-6. Arthurs Passin jälkeen olevassa kylässä on halpa vuokra taloissa, koska eräs aucklandilainen luuli ostaneensa vain pubin, mutta saikin samalla koko kylän.
Puolenpäivän jälkeen olemme perillä Greymouthissa. Matkatavarat nostetaan ulos vaunusta ja löydämme omamme. Suuntaamme heti Kingsgate hotelliin. Greymouth on melko pieni kaupunki ja löydämme hotellin läheltä juna-asemaa. Saamme huoneen näyttämällä voucheria. Huone on alimmassa kerroksessa ja meillä on oma ovi takapihalle. Vessassa on amme, jossa suihku on korkealla seinässä kiinni, ja käsienpesualtaassa on erikseen kuuma ja kylmä hana. Aika hankalaa.
Löydämme juna-aseman viereltä sattumalta Budget Carsin vuokraamon, joten nyt tiedämme minne mennä aamulla hakemaan autoa. Keskustassa juna-aseman vieressä on New World-kauppa, joka muistuttaa jotain halpahallia, eli löytyy lähes mitä vain haluaa. Sieltä löydämme lippikset. Naapurissa on ruokakauppa CountDown, jossa käväsemme ostamassa purtavaa illaksi. Kaupassa on irtopähkinähylly, josta otamme pussiin cashewpähkinöitä ja ostamme pullon halpaa (vajaa 5 euroa pullo) Chardonnayta. Ostamme myös muutaman limutölkin ja suklaata edessä olevaa automatkailua ajatellen. Päästään sitten heti aamusta liikkeelle. Joltain lentokentältä matkalla ostettu vesipullo aiotaan uudelleentäyttää myös automatkaa varten.
Viemme ostokset huoneeseen ja rasvaamme kasvot aurinkorasvalla. Uudet lippikset päähän ja lähdemme uudestaan kiertelemään ulos. Greymouthin esitteessä on esitelty useita kävelyreittejä, joista valitsemme Lion's walkin, joka vie näköalapaikalle. Menemme joen yli siltaa pitkin Cobdeniin päin ja vastaantulevat tervehtivät. Heti sillan jälkeen ensimmäisestä tiestä oikealle mäkeä ylös ja umpikujan päässä on kyltti Lion's walk. Polku sukeltaa metsäiseen ylämäkeen, paikoitelle on mutaista. Matka on kymmenisen minuuttia ja ylhäällä on puinen näköalatasanne, josta on näkymät Greymouthin kaupunkiin, viereiseen Cobdenin pikkukylään ja merelle. Näköalapaikalle on kasvanut vähän puita eteen, joten hirveän hyvin sieltä ei ympäristöön näe. Kirkkaalla säällä täältä ylhäältä pitäisi näkyä alpit, mutta nyt on pilvistä. Puitakin on edessä. Kuuntelemme hiljaisuudessa lintujen merkillistä laulua ja lähdemme takaisin hotellille. Ilta menee valkoviinin ja pähkinöiden kanssa telkkarisurffaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti