perjantai 7. syyskuuta 2012

5.1.10 tiistai, Paihia - Cape Reinga - Paihia


Tänä aamuna paistaa aurinko. Twin Coast Discovery-tie vie meitä taas kohti pohjoista. Päämääränämme on tänään käydä pohjoiskärjen Cape Reingassa asti.

Pysähdymme aluksi Kerikerissä tutustumassa Rewa's Villageen, joka virallisesti ei näin aikaisin aamulla ole auki, mutta after hour-sivuportista pääsee kuitenkin tutustumaan paikkaan, ja lippaaseen toivotaan käynnistä rahaa. Kierrämme pienen rekonstruoidun Maori-kylän läpi; näemme ruohosta tehtyjä mökkejä, puisen kanootin eli Wakan ja puutarhan.



Toisella puolella rantaa sijaitsee Stone Store, Mission House sekä St. James Church. Stone Store on eurooppalaisten rakentama vanhin kivitalo ja Mission House vanhin puutalo, 1800-luvun alusta; rakennukset liittyvät lähetyssaarnaamiseen.



Ajamme seuraavaksi lähelle katsomaan Rainbow Fallsia, upeaa vesiputousta. Parkkipaikalta vain parin minuutin kävelymatka. Putous on nätti ja sen takana näkyy luolaa.



Jatkamme matkaa tietä 10 ja pysähdymme Doubtless Bayn rannalle Coopers Beachiin sekä Cable Bayhin kävelemään ja ottamaan kuvia. Rannoilla on muitakin nauttimassa aurinkoisesta aamusta.




Sitten käännymme Awanuissa oikealle kohti Cape Reingaa; tielle 1F nimeltään Far North Road. Näemme matkalla isoja maatiloja sekä lehmiä. Maisema on kaunista, tie mutkittelee kukkuloiden välissä. Pysähdymme välillä kuvaamaan maisemaa, kaukana näkyvät hiekkadyynit.



Pysähdymme Te Pakissa, joka on viimeinen kylä, jossa on bensis ja pieni ravintola sekä kauppa matkalla pohjoiskärkeen. Syömme kevyesti ravintolassa, jossa perheen pikkulapset on laitettu töihin sekä kassalle että tarjoilemaan asiakkaille.

Tie muuttuu soratieksi noin kymmenen kilometrin ajaksi, mutta infotaulujen mukaan tänne ollaan tekemässä pian asvalttipäällyste koko matkalle. Tietä on muutenkin juuri levennetty ja paranneltu.

Olemme kohta parkkipaikalla, joka on täynnä autoja. Alkaa olla keskipäivä. Kävelemme kuin pyhiinvaeltajat muiden ihmisten kanssa kohti majakkaa pohjoiskärjessä. Itse asiassa tämä kohta ei ole ihan pohjoisin kärki, vaan se sijaitsee tässä vieressä, mutta pohjoisin kohta minne vie tie. Täällä Tyyni Valtameri kohtaa Tasman Sean veden pyörteillessä alapuolella.

Maisemat ovat mahtavat. Alhaalla näemme pohutukawa-puun, jonka juurilta Maori-legendan mukaan kuolleiden henget hyppäävät viimeiselle loikalleen kohti esi-isien maata.











Yhden jälkeen lähdemme takaisinpäin. Käymme Te Paki Sand Duneseillä, eli hiekkadyyneillä. Jätämme auton parkkipaikalle ja kävelemme hiekalle ja kapuamme ylöspäin mäen päälle. Pian otamme sandaalit pois jaloista ja nautimme kuumasta ja pehmeästä hiekasta. Dyynit jatkuvat silmänkantamattomiin. Täällä saa vuokrata muovikelkan, jolla voi laskea mäkeä dyyneillä.




Käymme kurkkaamassa Ninety Mile Beachilla. Rantaa pitkin kulkee ihan virallinen valtatie, jossa nopeusrajoitus 100 km/h. Vuokra-autolla ei saa mennä ajamaan rantatielle. Ranta näyttää jatkuvan loputtomiin, ja joku lähtee prätkällään ajamaan etelää kohti. Vedessä on ihmisiä nauttimassa mahalaudoilla aalloista.




Jatkamme etelään samaa tietä pitkin mitä tulimmekin. Kello on melkein neljä, kun saavumme jälleen Awanuihin risteykseen, josta jatkamme tällä kertaa ykköstietä eli Twin Coast Discoverya kohti Kaitaiaa, koska emme halua ajaa kokonaan samaa reittiä takaisin Paihiaan. Pysähdymme Kaitaian keskustassa viilentämässä oloamme jäätelöillä. Kaitaian jälkeen on taas todella mutkaista tietä, jossa saa vääntää rattia ja mutkiin on jopa rakennettu kallistukset; mieheni mielestä parhaat mutkat koko matkan aikana.

Kartassa lukee Wairere Boulders aika lähellä ykköstietä Horeke-nimisen kaupungin vieressä, joten poikkeamme katsomaan mikä se on. Seuraamme useita opastekylttejä kunnes löydämme parkkipaikan, jossa on pari autoa. Keräämme taas reppuja mukaan, kun auton luokse ilmestyy vanha setä, joka alkaa kertomaan mikä paikka tämä on. Setä on sveitsiläinen ja mukava ja luennoi tarkasti kävelypolusta, jota hän vaimonsa kanssa ylläpitää ja pyytää maksua (10 dollaria per naama) jos haluamme lähteä kiertämään paikkaa.

Tämä paikka on ainutlaatuinen maailmassa, koska uskotaan, että basaltti on niin kovaa, että sitä ei mikään riko, mutta täällä se on kuitenkin kulunut ja syöpynyt aikojen kuluessa, kun Kauripuiden lehdiltä tippunut sadevesi on ollut niin hapokasta. Paikka on siksi eri tutkijoiden mieleen. Kauri-puita ei enää täällä ole.

Saamme hauskan "lapsille" tarkoitetun monisteen, jonka avulla voimme etsiä kivistä eläinten naamoja kiertäessämme. Kierros on mielenkiintoinen ja kulkee melko vaikeakulkuisessa maastossa ja luolissakin, mutta setä on onneksi rakentanut tänne rappusia ja siltoja. Meille menee reilu tunti tutustuessa paikkaan ja ihmetellessämme kivien muotoja.




Oikeaisemme hiekkatietä pitkin Horekesta Okauhauun ja sitten kohti Paihiaa. Käymme vielä katsomassa Waitangi Treaty Grounds-paikkaa. Talo itsessään on jo suljettu tältä päivältä (ja on maksullinen) mutta kävelemme pihalla ja ihmettelemme rannan mielenkiintoisen muotoisia kiviä.



Käymme hakemassa illalla vielä noutopitsan Ruffino-pitseriasta. Herkullista.

Ajokilometrit: 2132-2625km = 493km. Ajoaika: 7.15-20.20.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti